Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

4 Luku

Auringon valo paistoi kauniisti sisään ikkunasta. Susannah ei ollut nukkunut yhtään yön aikana, kun taas Melissa nukkui sikeästi. Susu nousi istumaan sängyn reunalle ja tökki Melissaa käsivarteen. Melissa sanoi jotain, josta Susannah ei saanut selvää. "Herää nyt!" Susu huusi ja läpsäisi Melissaa keskelle selkää. "Iiiiik!" Melissa huusi ja hyppäsi seisaalleen. Hän pähyili ympärilleen hädissään. Pian kumminkin hänen ilmeensä muuttui vihaisemmaksi. "Oliko tuo sinusta kivaa? Näin juuri unta.. umm... koirasta! Juu! Koirasta!" Melissa sanoi ärtyneesti. Susu pyöritti silmiään. "Kyllä minä tiedän, että näit unta Henristä" "M-miten muka? En minä ikinä näe unta kenestäkään pojasta!" Mel sanoi, ja yritti vakuuttaa nähneensä unta koiranpennusta. "Luin ajatuksesi kun nukuit. Unessa sinä ja Henri olitte merellä. Istuitte kalliolla, ja taustalla kuului laineen liplatusta." Susu naurahti. Melissan ilme muuttui hämmästyneeksi, sitten vihaiseksi. "Senkin! Senkin tunkeilija, unet ovat yksityisiä!" Hän huudahti, otti lattialta tyynyn ja alkoi lyödä sillä Susua. Pian syntyi tyynysota, jonka seurauksena ei ollut mitään hyvää. Lopulta Mel ja Susu väsähtivät. He istuutuivat sängyn reunalle ja kikattivat.

"Ai, huomenta tytöt? Nukuitteko hyvin? Keitin puuroa, tulkaa aamupalalle!" Melin äiti kurkisti ovenraosta. "Äiti! Kuinka monta kertaa olen sanonut, KOPUTA ENSIN!!" Mel raivosi. "Huhhuh mikä sotku! Peitot ja tyynyt lattialla, ja.. MITÄ! mitä te olette riehuneet, miksi hieno posliini ruukkuni on lattialla säpäleinä?" Melin äiti jatkoi. nyt hän kumminkin oli kiukusta punainen. "Susu.. R-rikoitko sinä tuon?" Mel kysyi hiljaa. "En, minä vakuutan!" Susu sanoi.  "No? Kuka sen rikkoi? Mel, saat ostaa uuden omilla kuukausirahoillasi!" Huusi Melin äiti ja paiskasi oven kiinni. "Susu! Kuinka sinä kehtaat! Tulet meille kylään ja rikot vaasimme, j-ja minun täytyy maksaa siitä!" Mel huusi. "Mitäh! Minä en koskenutkaan koko vaasiin. Kuinka itse kehtaat syyttää minua! Taisit ihan itse rikkoa sen!" Susu sanoi ja nousi ylös sängyltä. "Hah, koska tiedän, etten se ollut ainakaan minä, sen on pakko olla..." Melissan lause jäi kesken kun he kuulivat äänen: "Minä!" Tytöt säpsähtivät ja kääntyivät äänen suuntaan. "A-anteeksi mitä?" Melissa änkytti. "Sen oli pakko olla minä!" Kuului taas ääni tyhjyydestä. "Tule esiin! Näyttäydy!" Huusi Susu ja oli valmiina taistelemaan. Pian esiin astui... oraakkeli? "Koittakaa rauhoittua. Minä rikoin vaasin, koska halusin testata, luotatteko toisiinne, ja uskotteko mitä toinen sanoo." Sanoi oraakkeli tavallisella lempeällä äänellään.  "Huomaan, että te ette luota toisiinne ollenkaan. Teidän täytyisi toimi yhdessä, taistella YHDESSÄ pahuutta vastaan." Oraakkeli jatkoi. Tytöt katsoivat toisiaan anteeksi pyytävästi. "Etsikää voimanne" Sanoi oraakkeli ja katosi tyhjyyteen. "Hei, se vaasi ei ollut mikään ilmainen!" Mel huusi oraakkelin perään, samassa vaasi korjaantui. "Tule Mel! Etsitään voimamme, että voimme taistella pahuutta vastaan!" Susu sanoi ja otti Melin kädestä kiinni. "Uskotko sinä tuohon tosissasi?" Mel kysyi.  Susun ilme meni vakavaksi. "Kyllä, ja turha väittää, että se ei muka voisi olla totta!" "Hyvä on, lähdetään!" Mel sanoi ja he lähtivät etsimään sopivaa paikkaa.

"Tämä paikka on karmiva!" Susu sanoi hiljaa. He olivat saapuneet hylätyn kartanon pihaan. Kartanossa ei ollut asunut ketään moneen vuoteen. Kartano oli keskellä tiheää metsää. Valoa ei päässyt ollenkaan puiden läpi, joten tuntui, kun olisi myöhäinen ilta, melkein yö. Melissa pähyili ympärilleen. "Mitä ihmettä sinä luulet löytäväsi täältä? Tämähän on vain vanha kulunut talon römppä!" Melissa sanoi. "E-en usko että löydän mitään, mutta minusta tuntuu että täällä on jotain outoa!" Susu vastasi ja kurkisti sisään pienestä ikkunasta. Sisällä oli paljon vanhoja pölyn peitossa olevia huonekaluja. Susu tuijotti pientä esinettä pöydällä. Sen ympärillä oli joku kupu. Se ei ollut tavallinen kupu, vaan jotenkin maaginen. Yllättäen kulman takaa tuli musta hahmo. Hahmo käveli suoraa tyttöjä kohti. "IIIIIK!" Kummatkin huusivat yhteen ääneen.  Pian hahmo katosi. Ovi paiskautui auki, ja sisältä tupsahti pölypilvi. "Köh köh!" Mel yski. "Inhottavaa! Köh! Olen allerginen pölylle!" Hän huudahti. Susu ei jäänyt odottelemaan. Hän pujahti oven raosta sisään suoraan huoneeseen missä he näkivät mustan hahmon. "Susuu! Elä mene sinne, tai odota edes minua!" Mel huusi ja juoksi Susun perään. Susu oli mennyt pöydän eteen seisomaan. Siihen, missä oli nähnyt sen maagisen suojakuvun. Heti kun Susu meni suojan lähelle se alkoi hohtaa, vaalean sinisenä. Valo oli silmiä huumaava!  "Avaudu!" Susu huusi ja kuvusta tullut energia siirtyi häneen. Pöydällä oleva esine alkoi hohtaa. Esine näytti pallolta, saman kokoiselta kun 5-vuotiaan lapsen nyrkki. Pallon päälä oli joku koriste juttu. Susu hymyili onnessaan. "Minun elementtini on energia. Löysitkö jo omasi, onko sinullakin energia?" Susu sanoi ja kääntyi Melin puoleen. Mel oli paikoillaan. Susu laittoi kätensä elementti pallonsa lähelle ja sanoi: "Elementtini, Energia, tule uuden omistajasi luo!" Elementtipallo nousi ilmaan ja siirtyi Susun kämmenen yläpuolelle. Melissa päätti tuolla hetkellä, että haluaa löytää oman elementtinsä, ja heti!

Löytääkö Mel mistä elementtinsä. Onko kaveruksilla sama elementti, vai ei? Kaikki seuraavassa jaksossa! (Joka ilmestyy tuota pikaa!)

Kirjoittanut: -Sipuli! xD

©2018 Lizards - suntuubi.com