Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

2 Luku

Pirr Pirr... Melissan kännykkä soi. "Haloo" Mel vastasi puhelimeen. "Hei, kulta." Se oli äiti. "Minulla menee tänään myöhään töissä, tulen vasta yömyöhään, ei kai se haittaa?" "Ei, ei se haittaa." Melissa vastasi äidilleen, sehän olisi vain hyvä, ettei äiti olisi hänen ja Susun tiellä juuri silloin, kun he olisivat lähdössä vuorille keskiyöllä. " No hyvä sitten, heippa kulta, ja menkääs sitten ajoissa nukkumaan!" "Äiti! Emme ole enää mitään pikkulapsia, pärjäämme ihanhyvin!" Melissa vähän tuohtui. "No, moikka!" "Moi moi" Melissa sulki puhelimen.

"Äh, äiti osaa olla kyllä rasittava!" Melissa sanoi ärtyneesti. "Niimpä, onhan se minunkin äiskä välillä vähän ylihuolehtiva" Susu vastasi aika hiljaisena. "Mitä siellä vuorilla siis on?" "Äh, ei siellä ole mitään ihmeellistä, mutta sieltä on hienot näkymät alas joelle. Tänä yönä on kaikenlisäksi täysikuu. Paikka näyttää varmasti hienolta!" Melissa innostui.

Kello oli jo puoli 12. "Hei, Susu lähdetään jo!" Melissa hoputti Susannahia. "Tullaan, tullaan!" Susu hyppi yhdellä jalalla, yrittäen saada toista kenkää jalkaansa. "Äh, vaikeaa!" Susu puuskahti.  "Istu tuolille hölmö!" Susannah sai kenkänsä vihdoin jalkaan. Susu ja Mel juoksivat ulos, ja vuorenjuurelle.

"No, tuonne pitäs sitten kiivetä!" Mel sanoi, ja rupesi kapuamaan vuorenrinnettä ylöspäin. "Öö.. Eikö olisi mitään helpompaa reittiä, portaat esimerkiksi?" Susu epäröi. "Äh, en usko. Ethän sinä tämmöistä pelkää, vai pelkäätkö?" Mel kiusoitteli. "Hei! En minä sitä tarkoittanut. Ajattelin vain, että meidän kannattaa mennä helpoimmasta kohdasta!" Susu huudahti, ja lähti kiipeämään Melissan perään täyttä vauhtia.

Ylhäällä tytöt huomasivat karmivan luolan. "Mi-mikä tuo on??" Melissa kysyi. "Luola?" Susannah sanoi ja naurahti. "Ei, en minä sitä tarkoittanut! Tarkoitin tuota valoa..." "Uuh! Karmiva... Mikä se on?" Vasta nyt Susu tajusi Mitä Mel tarkoitti. Luolan perällä näkyi lepattavaa valoa. "Si-siellä on joku.." Susu piipitti. "En minä ainakaan kuule mitään.." Melissa vastasi rauhallisesti. Mel otti muutaman askeleen luolaan päin ja pysähtyi. Hän seisoi siinä hetken ja huokaisi viimein: "Mennään luolaan.." "O-oletko nyt ihan varma? E-entäs jos siellä o...?" Korvia riipivä karjaisu keskeytti Susun lauseen. Kuului toinen, ja kolmas karjaisu. Kylmät väreet hiipivät pitkin Susun selkäpiitä. "Mi-mikä se oli..?" Susu sai kakistettua suustaan. "En tiedä, mutta minusta tuntuu, että meidän kannattaa nyt lähteä." Sen sanottuaan luolasta juoksi kalpea mies suoraan tyttöjä kohti. "IIIK!!!" Susu ja Mel kiljuivat täyttä kurkkua. "Se.... se.. se tarttui minuun... Susu.. Auta...!" Mel kähisi. Vastausta ei kuulunut. Itse asiassa  Susua ei edes näkynyt missään. Mel aikoi jo menettää toivonsa, kunnes näki valoa metsän siimeksessä."Päästätkös irti senkin saasta!!!" Mel tunsi helpotuksen tunteen kurkussaan. Outo hahmo oli syössyt käsistään valoa, jotain kumman voimaa joka oli kukistanut miehen. Mel oli aivan pyörällä päästään. "Ku-kuka sinä olet?" Mel kysyi hahmolta. "Saat sen pian selville." "Mi.." Mel ei ehtinyt saattaa lausettaan loppuun. Valo täytti Melin ympäristön. Hän ikäänkuin kieppui pyörteessä. Mel säikähti kovasti, kun pyörre imaisi hänet sisäänsä. Valo kirkastui, Mel laittoi käden kasvojensa eteen suojatakseen silmiään. Valo alkoi häljetä, ja Mel tunsi vapautuvansa pyörteen ottesta. Valo väljeni Melin ympäriltä, ja Mel huomasi katsovansa suoraan oudon naisen silmiin.

Kirjoittanut: Veeti :))

 

 

©2018 Lizards - suntuubi.com